Herra P

Jokin aika sitten, monen sattuman seurauksena, koin lyhyen hetken joka merkitsi tunnetasolla enemmän kuin olisi ollut tarvettakaan. Palaan mietteissäni yhä tuohon hetkeen. Oli mies, oli minä ja oli mieletön tunnelataus. Sellainen jossa henki salpautuu ja sydäntä puristaa mielikuvitusköysi.

Molemmat tiesivät hetken olevan väärä, eikä oikeaa tulisi. Koskaan. Kyseessä perhetuttu ja molemmat tahoillaan perheellisiä. Kutsuttakoot häntä vaikka Herra P:ksi. Mitään tavatonta ei tapahtunut, moraalinen arvomaailma ei (tolkuttomasta humalatilasta huolimatta) antanut myöden. Herra P:stä paistoi kuitenkin suru ja hetki oli oikein otollinen kahdelle onnettomalle sydämelle tukeutua toisiinsa. Avautua asioista joista luuli ettei pystyisi puhumaan kenellekään. Katse joka tuntui näkevän lävitseni ja katsovan syvälle, ulkokuorta paljon pidemmälle. Huomio jota en ole omalta mieheltäni saanut ehkä ikinä. En alussa, en keskellä, enkä lopussa. En kerrottuani olevani raskaana, enkä silloinkaan kun pusersin hänen jälkeläisiään maailmaan. En milloinkaan.

Lyhyt hetki Herra P:n kanssa oli melkein herkkä ja ainakin se painoi syvän jälkensä muistoihini. Jos hiljaisuudessa annan ajatusteni harhailla tuohon hetkeen, syventyä siihen tunnelmaan, saatan tuntea kyynelen vierähtävän poskelleni. Onnesta koska sain tuon hetken. Ilosta että tuon hetken koettuani pystyn taas muistamaan miltä tuntuu olla onnellinen. Helpotuksesta ettei mitään peruuttamatonta tapahtunut. Ja viimeisimpänä, rehellisesti, myös tyytyväisyydestä että Herra P on todella läheinen perhetuttavamme ja pysyy lähellämme hamaan hautaan asti.

Älkää käsittäkö väärin! En toivo Herra P:n perheelle pahaa. Toivon että he saavat ongelmansa selvitettyä ja pystyvät tarjoamaan toisilleen ja lapsilleen yhteisen, ehjän arjen. Hyvän olon. En hyväksy pettämistä enkä ikinä suostusi olemaan osallisena moiseen. En pettäjän enkä "toisen naisen" roolissa.

En ole rakastunut Herra P:hen. Yhdessä emme vain olleet kovinkaan onnettomia. Lähinnä ehkä epätoivoisia ja vailla vastakkaisen sukupuolen huomiota. Saan tuosta hetkestä joka tapauksessa paljon voimaa.

Olemme tavanneet perheinemme tuon hetken jälkeen jo useita kertoja. Tunnelataus on poissa, tilalla on lähes sisarussuhdetta vastaava tunne siitä että joku pitäisi huolta, jos omat jalat eivät enää kantaisi. Halaisi, kun tuntuisi että taivas putoaa niskaan. Huomaan myös etsiväni merkkejä siitä että heillä menisi paremmin. Herra P katsokaas on niin onnekas, että hänellä on mitä mukavin ja kaunein vaimo ja aivan ihana tytär. Lapsiperheen ruuhkavuodet ovat jättäneet jälkensä tähänkin rakkaustarinaan, mutta periksi ei ole annettu.

Sellainen on Herra P.