maanantai 17. kesäkuuta 2013

Yh-mutsin viikonloppu

Vanhempani ovat pyydelleet meitä vapaa-ajan kämpälleen jo pidemmän aikaa. Siittiöukon neljän viikon lomasta on kulunut nyt puolet, yhden päivän on siitä viettänyt perheensä kanssa. Tuolloin kävimme uimarannalla, ukon oli siellä(kin) juotava muutama loiventava, koska eilinen(kin) oli vierähtänyt kuppilassa.

Koska ukko oli viime perjantaina jälleen teillään tietämättömillä, lähdin lasten kanssa sukuloimaan vanhempieni luokse. Tiedostaen hyvin, mitä on luvassa. Nimittäin selittäminen. Missä on lasten isä? Miksi ei taaskaan täällä?

Kerroin suoraan. Ero edessä. Ja kun olin kertonut ukolle haluavani erota, oli ukko rekisteröinyt sen aivoissaan niin, että voi hävitä tuhkana ilmaan. Erosi samalla näemmä lapsistaan, eikä tullut ikävä. Kahteen viikkoon ei ilmoittanut itsestään, enkä minä soitellut perään. Kahteen viikkoon ei kokenut tarpeelliseksi soittaa lapsilleen hyvää yötä -puhelua tai muutakaan. Eleli vain, kuin meitä ei olisi ollutkaan.

Maaseudun rauhaan siis. Tai niin luulin. Ensimmäisenä oli tiedusteltava äidiltäni, miksi lammen toisella puolen sijaitsevasta, yleensä tyhjillään olevasta vierastalosta tulee niin hirveä meteli, ettemme tarvitse omaa musiikkia lainkaan. Sukulaismies oli tullut sinne viettämään iltaa työkavereidensa kanssa. Kymmenen kappaletta miehiä laulaa karaokea orastavassa nousuhumalassa, pulahtaen välillä lämmitetyssä paljussa ja välillä lammessa uimassa. Välillä pelataan lentopalloa märissä kalsareissa.

Rentouttava viikonloppu metsän siimeksessä.. Miehet käyvät esittäytymässä ja yksi kavereista on jo sen verran vauhdissa, että heti kättelyssä tiedustelee onko lapsillani isää. On. Ei ole Pyhästä Hengestä sikiävää sorttia. Kerron, että olemme ottaneet hiukan etäisyyttä toisiimme ja mies on nauttimassa etäisyydestä jossain muualla. Mies esittelee itsensä Samiksi.

Pelailemme pihapelejä lasten kanssa. Mölkkyä ja jalkapalloa. Yksi duunareista saapuu paikalle vasta nyt, jokusen tunnin muita myöhemmin. Kuulen kuinka Sami kertoo humalassa "ihan hiljaa kuiskaten" saapuneelle, että paikalla on myös "näpsäkän näköinen yh-mamma"...
Siinä se tuli. Yh-mamma. Jotain mitä en olisi ikinä halunnut olla ja välttääkseni kauniin nimikkeen, olin sinnitellyt paskassa hyvin pitkään. Käypä ilmi, että Samillakin on lapsi. Sami esitteli rohkeasti itsensä kuitenkin lisänimellä "sinkku". Ei yh-isukki, vaan sinkku. Jostain syystä naisesta ei erotessaan tule sinkkua, vaan yh-mutsi. Aivan samantekevää onko yhteishuoltajuus vai ei, yh-mammana pysyt.

Poikien supina on muutenkin sen kuulosta paskaa, että näyttävät ajattelevan yh-mamman nimikkeellä varustetun yksilön jakavan tavaraansa kaikille sen huoliville.

Kerään katraani kasaan ja käymme viemässä lelut yöksi suojaan mahdolliselta sateelta. Lammen toiselta puolen kuuluu huuto: "hei, vie lapset nukkuu ja tuu saunomaan meidän kaa". Känninen örvellys, johon en jaksa vastata mitään. Vanhin lapsistani, Ykkönen, näyttää hämmentyneeltä. Isikin asuu vielä kotona ja äidistä on yhtäkkiä tullut vapaata riistaa, jolle voi huudella tökeröitä ehdotuksia ja ohimennen vähän läppästä takapuolelle.

Saunotan ja syötän muruseni. Hammaspesut ja iltapisut. Peittelen yksitellen jokaisen ja siirryn takkahuoneeseen katsomaan elokuvaa. Yritän nauttia rauhasta, vaikka aina kun leffassa tulee hiljainen kohta, kuulen äijien kännistä tulkintaa uusimmista suomihiteistä.

Yh-mamma. Kiva status. Kulkenee mukanani, kunnes lapset ovat aikuisia. Mukava, mieltä lämmittävä nimike ihmiselle, jota muutenkin elämä potkii päähän. Pitäähän sellaiselle keksiä nimiä. Ja saahan sellaisista puhua halventavasti. Ei edes miehestään onnistunut pitämään kiinni.

Tähän päälle äitini itkut ja useammalle sukulaiselle selitetyt syyt, mikä johti eropäätökseen. Olisiko jotain vielä tehtävissä? Ei ole. Jokaiselta kerrallaan kauhistelut siitä, miten rankkaa onkaan jäädä yksin kolmen pienen kanssa. "Kammottava taakka kannettavana", sanoi yksi. Taakka. Mukava lisänimi, tällä kertaa lapsistani. Niistä kolmesta maailman rakkaimmasta. Itku oli jo itsellänikin lähellä, mutta nielin sen ja totesin päättäväisenä, etten näe asiaa niin. Että sinä päivänä kun Siittiöukko ymmärtää mitä on menettänyt, on painava taakka hänen harteillaan. Koitappa elää sen tiedon kanssa, että vaihdoit perheesi iltoihin kuppilassa.

Että sellainen oli yh-mamman rentouttava viikonloppu.








5 kommenttia:

  1. Hei Kolmelle äiti!

    Olen ollut samassa tilanteessa kanssasi. Tosin mies oli aluksi "oikea mies". 19 vuotta ja neljä lasta pitivät minut sitkeästi liitossa, huolimatta jatkuvasta ilkeilystä ja juomisesta. Kaikki pyöri ukon ympärillä 24/7, mikään ei ollut tärkeämpää kuin se että hän saa ansaitsemansa huomion. Tajusin lopulta että en voi vain odottaa että toinen muuttuu, vaan ottaa vastuu ja tehdä päätös joka toivottavasti pystyy vielä pelastamaan lasten lapsuuden. Pienin on 1 vuoden, vanhin 13. Muutin tammikuussa pois (ukko ei todellakaan suostunut lähtemään, ja vieläkin elää jossain harhassa että tämä on väliaikaista). Meillä jäi kaikki kotiin. Vähitellen ollaan käyty lasten kanssa hakemassa tärkeimpiä asioita uuteen kotiin, mutta koen asian vain hyväksi. Ei vanhaa paskaa ympärillä muistuttamassa ahdistavasta ilmapiiristä... Ukko ei ole isointa ja pienintä halunnut kertaakaan käymään, keskimmäiset ovat joskus öitä vanhassa kodissa joka on siivoton, haiseva luukku vaikkei ole edes 10 vuotta vanha ja lähes 250 m2 suuri... Ei ole juomiseltaan ja itsesääliltään kyennyt huolehtimaan edes siitä.

    Jos haluat keskustelukaveria, laita sähköpostiosoite jonnekin :) Näissä asioissa olisi mukava pitää yhtä kun ei näitä asioita ymmärrä ennenkuin itse kokee... Minä, vahva Peppi Pitkätossu, minähän en anna tuollaista koskaan tapahtua itselleni... Mutta niinpäs siinä vain kävi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!

      Kiitos viestistä! Helpolla et tosiaan ole Sinäkään päässyt! Mutta varmasti teit oikean ratkaisun ja olet jo matkalla kohi parempaa. Pysy vahvana!

      Ukko tossa nyt ruikuttaa toista päivää, kuinka on nyt ymmärtänyt meidän arvon ja olisi TAAS valmis muuttumaan. Kun en vaan millään jaksa enää uskoa enkä halua enää edes yrittää.

      Aikanaan kerroinkin hänelle että jonain päivänä ymmärtää mitä hänellä on ja tuolloin on valitettavasti myöhäistä. Naurahti ja lähti baariin. Eläkööt nyt sen kanssa sitten.

      Hah, vasta nyt tajusin ettei tosiaan näy täällä blogissa s-postiosoite. Täytyypä tehdä asialle jotain ;) Olisi mukava vaihtaa ajatuksia jatkossakin!

      Poista
  2. Vertaistuki olisi oileasti varmaan huisin tärkeää. Nää on vaan niin lopeitä juttuja,että uskallus usein puuttuu.

    VastaaPoista
  3. I used tо be suggested thіs blοg bу wаy
    οf mу cousin. I'm noω nοt positіvе ωhetheг this ρut uр is writtеn by means of him as nobody еlѕe realize
    suсh designated аbout my tгouble.
    You are amazing! Thank you!

    My weblog :: visit the websitе ()

    VastaaPoista
  4. Fіrst off I want to ѕay ωondеrful blog!
    I had а quick queѕtіon thаt I'd
    lіκе to аѕk if уou dоn't mind.

    I wаs cuгiouѕ to find оut
    how you сеnteг yoursеlf and clear your
    mіnԁ before writіng. ӏ'νe hаd trouble clearіng my minԁ іn getting
    my thoughts out thеrе. ӏ ԁo еnjoy wrіtіng but it јuѕt seems lіkе the first 10 to 15 minutes aгe gеnerallу waѕtеԁ
    ѕimply juѕt tryіng tо figuгe οut hοω to begin.
    Anу гecоmmenԁаtіons or hints?
    Thank you!

    Mу homepage :: step by step diet plan to lose weight

    VastaaPoista