Otsaani on muodostunut poikittainen ryppy. Ryppy ei ole meikattavissa piiloon eikä se lähde millään pois. Edes hymyillessä. Oikenee vähän muttei poistu.
Ryppyähän ei ollut aikana ennen Siittiöiden jakajaa + niitä kolmea siitettyä. Kymmenen vuoden aikana se on otsaani ilmestynyt ja tullut jäädäkseen.
Otaksuen etten turvaudu botoksiin. Samalla reissullahan voisi toki kätevästi tayttää myös nuo vajaat 30 cm navan yläpuolella roikkuvat pussit, joista perilliset maidon ohessa imaisivat myös muun sisuksen. Tyhjät on. Ja muutoinkin aika samassa kuosissa kuin ilmapallot kuukautta kynttilöiden puhalluksen jälkeen. Auttamattomasti pilalla.
Kerran, tapellessamme Siittiöiden jakajan visiitistä "parille", joka venyi perjantai-illasta klo 23:00 sunnuntaiaamuun klo 07:00, mies kertoi haluavansa erota. Syyksi kertoi ettei välillämme ole enää kipinää. Villissä mielikuvituksessaan reppana oli ilmeisesti luullut minun vastustavan ajatusta, koska alkoi luetella tapoja joilla voisin muuttua. Naiseksi jollaisen kanssa Siittiöukko voisi taas tulla toimeen. Kipinät sinkoilla.
Sanallakaan en ollut boikotoinut eroanomusta ja nyt haavi auki kuuntelin ehdotuksia kuinka minä voisin muuttua uudelleen varteenotettavaksi elinkumppaniksi Siittiöukolle, joka hetki sitten oli ryöminyt kotiin kahden päivän ryyppyreissulta.
Muilla kavereilla oli kuulemma iloiset akat. Nauraa ja ryyppää mukana.Tanssiikin toisinaan. Meidän kipinät ei lennä johtuen minun ainaisesta nalkutuksesta. Nytkin. Vaikka toinen oli vaan käynyt hiukan nollaamassa rankkaa työviikkoa.
Siittiöiden jakaja oli aikanaan valinnut terhakkatissisen, iloisen tytöntyllerön joka nauroi ja lauloi. Pahasti epävireessä, mutta lauloipa kuitenkin.
Tilalla oli nyt varpaita moikkaavat nännit ja otsassa ryppy. Vaakalukeman ollen sama kuin tavatessamme voin vain todeta että ne tosiaankin on vain numeroita.
Kroppa on kokenut inflaation ja syitä on kolme. Jokainen näistä käytti Siittiöiden jakajan toimesta vatsanahkaani yksiönään. Kukin vuorollaan. Ja kukin vuorollaan viihtyi yksiössään, kunnes elinvoimaa oli yli neljän kilon edestä.
Neljä kiloa rakkautta, kertaa kolme. Neljä kiloa rakkautta imemässä vatsaansa täytettä noista rinnoiksi kutsutuista pussukoista. Kertaa kolme.
Elokuvien miehet rakastavat naistensa vartaloita tässä vaiheessa entistä enemmän, onhan vartalo tuottanut jotain niin kaunista. Oman lapsen. Kertaa kolme.
Siittiöukko ei rakasta. Siittiöukko tahtoo palauttaa tilauksen. Se on virheellinen. Uutta tilalle. Palautukseen lähtisi luultavasti ne kolme jälkeläistäkin jotka häiritsevät kadotettua nuoruuttaan elävän Siittiöukon noususuhdanteista uraa Koffin kaljan testimaistajana.
Jos ukko viettääkin jokusen tunnin arki-iltaisin kotosalla, kuluu se internetin ihmeellisessä maailmassa, nappikuulokkeet syvälle korvakäytäviin työnnettynä. Musiikki soi tarpeeksi kovaa jottei tarvitse ottaa kantaa lasten kitinöihin ja vikinöihin. Jos joku pakon edessä joutuukin esittämään lauseensä Siittiöukolle, ottaa tämä kasvoilleen kärsivän ilmeen, kaivaa kuulokkeen paikaltaan ja tiuskaisee "Mitä nyt?"
Iltapuuhiin mennessä olen juossut pyörremyrskyn lailla ympyrää, Sohvaperuna makaa laakereillaan. Jos johonkin on noustu, on haettu kalja jääkaapista. Taas pitää vähän nollata. Ollu niin rankkaa.
Pyytäessäni apua iltapuuhiin, vääntyy turpa taas kärsiväksi ja tulee sanat "kyllähän nuo nyt jo itse".
Tiuskaistuna, ja kuuloke painuu takaisin korvakäytävän uumeniin.
Joo. Ehkä niissä elokuvissa kolme lasta hoitaa iltapalat, -pesut ja -pisut, huomisten vaatteiden valinnat, nenätipat ja yskänlääkkeet itsekseen näppärästi kello 20:30 mennessä, mutta ei tässä taloudessa.
Joten otsassa on pysyvä kurttu. Ehkä pitäisikin ajatella se niin, että jos tästä parisuhteesta selviää yhdellä kurtulla ja kahdella riipputissillä, ei auta kuin julistaa itsensä voittajaksi.
Tilalle on tullut ne kolme rakasta vatsanahan venyttäjää. Yhtäkään en vaihtaisi tissien sisuksiin.
Ja hauska? Ehkä taas jonain päivänä minullakin on aikaa olla hauska. Laulaa epävireisesti ja tanssia tukka hulmuten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti