Kivaa, pakataan auto. Haetaan isi kämpältä, jossa remonttireiskan kanssa remontoi perheelleen uutta keittiötä, makuuhuonetta, sisäkattoa, käyttövesiputkia... On se hieno mies! Minä lasten kanssa evakossa vanhempieni luona jo kolmatta viikkoa. Tasan vuosi sitten tämä oli asetelma.
Puoli sukua (miehen puolelta) odottaa meitä päiväretkelle Messilään. Ykkönen ja Kakkonen aivan tohkeissaan! Suksia ei vielä haluta, mutta kotoa haetaan mukaan isukin lisäksi pulkat, stigat ja liukurit.
Viisikuinen Kolmonen nukahtaa turvaistuimeensa ennen kuin autoa ehditään startata. Ykkönen ja Kakkonen laulaa takapenkillä Robinin Frontside Ollieta. Aurinko paistaa ja olin niin onnellinen. Paino sanalla "olin".
Kurvaamme kotimme parkkikselle, kipitämme ovelle soittamaan kelloa, koska omat avaimeni ovat remonttireiskalla. Kukaan ei avaa ovea. Soitetaan uudestaan ja odotetaan lisää. Ykkönen katsoo mua kysyvästi. Kakkonen alkaa rakentamaan lumilyhtyä etuportaille. Paha tunne kasvaa sisälläni. "Et helvetissä tee tätä taas!"
Ykkönen keksii kiivetä aidan yli takapihallemme ja sieltä terassin ovesta sisään. Juoksee etuovelle avaamaan meille etuoven ja samantien katoaa siskonsa kanssa etsimään varastosta pulkkaa. Itsehän hiivin kotiini ja kuulen kuorsauksen. Olohuoneen lattialta, joidenkin rakennuslevyjen päältä löytyy lasteni isä. Viereisen pinon päältä joku jolla on tumma pitkä tukka. Ja todella pienet pikkuhousut.
Hetken savu nousi aivan varmasti päästäni, ihan konkreettisesti. Mietin haenko pesäpallomailan vai leipäveitsen? Ja kumman teurastan ensin olohuoneeni lattialle? Moraalittoman siittiöiden jakajan vai haahkan joka on päättänyt astua piikkikorkoisilla nahkasaappaillaan kotiini. Kotiini jossa on vaaleansinisillä sävyillä tehostettu pojan huone ja sitä vastapäätä ihan vastaavanlainen violetissa sävyssä. Violettiin huoneeseen on seinään maalattu valtava puu. Kotiini jossa on pinnasänky ja babysitteri. Etupihalla lumiukko ja takapihalla keinut ja hiekkalaatikko. Terassilla roikkuu lyhtyjä ja vauvan keinu. Pikkuautoja lattialla ja minikokoiset luistimet eteisessä.
Vilkaisu ikkunasta omalle pihalle, jossa Ykkönen ja Kakkonen raahaa pulkkia varastosta, aurinko paistaa edelleen ja vielä hetki sitten olin niin onnellinen. Ei, en tapa ketään. Silloin noilla rakkailla ei olisi enää edes minua. Kysyn lattialla nukkuvalta haahkalta, käveleekö hän omilla jaloillaan ulos ovestani, vai tarvitseeko siinä apua. Kukaan ei vastaa, molemmat nukkujat ovat sikeässä unessa ja haisevat vanhalle viinalle. Eilen on sittenkin remontin sijaan lähdetty kuppilaan. Remonttireiskan löydän nukkumasta vessan lattialta. Huono olo on päässyt yllättämään reppanan.
Karjaisen astetta kovempaa molemmat olohuoneen hirviöt hereille ja toistan kysymyksen. Mieheni mussuttaa jotain soopaa siitä miten "tää ei ole sitä miltä..jne. ja tyypillä oli kylmä eikä paikkaa mihin mennä.." Joo, mimmi näyttääkin ihan kodittomalta!! Muija vetää nolona housuja perseensä suojaksi ja matelee eteistä kohti. Vilkaisee pihalle jossa muutama jälkeläinen laulaa yhä Robinia. Ukosta ei ole Messilään enkä sitä sinne mukaan enää ottaisikaan.
Ensimmäisellä bussipysäkillä kotoani löytynyt haahka näpyttää kännykkäänsä nahkalaukku käsivarrella. Hyvin on asiat näemmä kodittomillakin nykyään.
Ajoin matkan Messilään aurinkolasit päässä ettei lapset näe kyyneleitä. Robin soi vielä kovemmalla volyymillä jottei tartte keskustella mitään.
Päivä oli niin kiva kuin se vain noissa olosuhteissa pystyi olemaan. Itketti ja nauratti vuorotellen. Illalla painelimme vanhemmilleni ja siittiöiden jakajalle lähti tekstiviesti "Palaamme kotiin kun olet muuttanut pois sieltä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti